No täällähän mä olen ollut koko ajan

Kuten Rina ja Laura bongasivat: Hip ja Asuntomessut Valkeakoskella ;)

Ja välillä toki täälläkin.

Hip aloitti kesäasuntonsa rakennustyöt jo viime kesänä  ja yksityiskohdat viimeisteltiin tänä vuonna, näin asuntomessujen kunniaksi. Kopin alla on niin hirvittävä reikä että Samin piti käydä tukemassa koppia "jalaksille" jottei se jonain päivänä rämähdä Hepardin niskaan.

Keskiviikkona kipaistiin Kataa ynnä muita moikkaamassa Walattilassa - Hip pääsi sinkoilemaan metsään ja vähän myöskin kentälle. Otin kontaktien takaa kiertoja ja ne vaikutti ihan hyviltä vaikkei hommaa sit kuitenkaan pyhistä lupauksista huolimatta juurikaan olla treenattu. Lisäksi tietty A:n ja puomin alastuloja ja pääsipä Hip ottamaan sylivekkijaakotuksen ja "tavis" jaakotuksenkin kun oli demo koirana Sipelle. :) Sen jälkeen Sippe olikin jo niin PRO että olis kelvannut Hipardillekin ;p Hip nimittäin koitti Hipsiä kentälle Sipen mukaan ja Elsaksi Elsan paikalle - eipä ole antanut kellekään muulle vieraalle ohjaajalle em. "kunniaa". Heh - taitaapi siis Hip pienen luotto mun kykyihin olla huippuluokkaa:kentän laidalta katsoo että jahas, mamma näytti tolle ohjaajalle "moovit" joten tästä lähtien sekin on siis sellainen "tosi-tosi-tosi-tosi hyvä ohjaaja johon voi luottaa" :) No joo... ei se nyt taida ihan noinkaan mennä vaan luultavasti Hip vaan nyt sattui bongaamaan radan reunalta rahallisen ja vakaan ohjaajan.

Oli ihan kiva ilta sit kuitenkin vaikka jossain välissä näytti päivä menevän aikas persiilleen :(  mutta no... meitä on moneen junaan ja jotain kateutta ehkä sit. :( Mutta, Hip sai juosta metsässä ja toinen ilon aihe pienelle löytyi Takun Wubbasta - jostain syystä Hipin oma pinkki Wubba oli ihan yöks ja sen sijaan Takun keltainen wubba just hyvä. Tai sit se oli koti-ikävää: sininen ja keltainen.... ;)

Agility on MAKEETA

Hipardin ikuisti 1.7.2009 Sini Kalliokoski

Hipardin kanssa piti treffata Kataa Walatin mölleissä perjantaina, mutta Kata nakitettiinkin töihin :( Pöh :( No, ehittiin me muutama sana sentään vaihtamaan ja tokihan oli kiva istuskella kauniissa "maalaismaisemassa" ja nauttia kesäillasta. Siis oikeasti: voiko mahtavampaa kesätreenipaikkaa ollakaan kuin tui Walatin kenttä? Ei :) Nyt kun Tapsa on tehnyt pohjalle loppusilauksen ja huvila & huussi hommelit pelittää kukkaistutuksineen niin... ah. Superia on kyllä se, että kenttä on jo ennen ilta kahdeksaa tosi vilpoinen - ja koiraa pääsee kävelyttelemään metsän viileään siimekseen.

Itse geimejen katselu ei välttämättä ihan kokoajan niin nautinto ollut :/ Sippe hääri tuomarina ja rata oli aikas hauska ja jännä, mutta... en tiiä sitten niin... ehkä se sit vain on todellakin niin että kun "taito loppuu, väkivalta alkaa. Väkivalta loppuu vasta kun taito riittää". Surullista.

Hepardi kävi kisojen päätteeksi tekemässä puomin ja iltalenkillä metsässä - missä se saikin järjettömän hepulin ja ryntäili keppien kanssa piittaamatta tuon taivaallista muistutuksestani siitä onko keppien kanssa juokseminen sallittua vai ei... Pikku-possu käyttää sumeilematta hyväkseen mun tilaani ;) Lenkin jälkeen otin hiukka kaukoja, mutta melkoiseksi sooloiluksi tahtoivat mennä nekin - ei kannata kun en jaksa olla täsmällinen ja tarkka. Mut Hepardilla tuntui olevan hauskaa. Kotosalla bongaa Herpardi skaba jatkuu ;)

... niin eikös ollut tällainen näky vastassa!!

Sohvalla koirat makaa...Kerpele

...Ja pystiksillekin toki myös, nekin ovat olleet super ihania - mutta eritoten tälle meidän "neuroottiselle työnarkomaani boredenscollielle", sellaisia kuulemma kaikki BeeCeet, ja erityisesti työlinjaiset kuten Hip, ovat. Neuroottisia työnarkomaaneja jotka häsäävät-hösäävät-kyyläävät-repeävät nahoistaan-sekoavat sukissaan jos niiden kanssa ei jatkuvasti tehdä jotain.

No, jos Hipardilta puuttuu se tokogeeni, niin näyttää siltä puttuvan neuroottisuusgeenikin - ja etenkin häsää/hösää/sekoa geeni, sillä... niin maaliskuusta lähtienhän Hip rassu on toimittanut enemmän tai vähemmän lemmikkikoiran virkaa - ja kesäkuun oikeastaan vain maannut, maannut ja maannut.

Ja mitä siitä onkaan seurannut?

... no ei mitään. Ainoa merkki "ongelmakäyttäytymisestä" on se että nykyään Hip juoksee tavallistakin nopeammin ulko-ovelle päästessään ulos. Niin, ja valeraskautta vähän koitti tehdä, hoivasi yhtä palloa illan. Sen jälkeen pallo muutti kaappiin eikä hipille sen enempää pentuja ilmaantunut. Normaali treeni*/kisakaudellahan Hipin valeraskaudet on pysyneet poissa koska sillä ei ole aikaa "raskaantua" ja energian kulutuskin jotain ihan muuta kuin nyt lemmikkinä ollessa.

Toki, onhan kelitkin nyt olleet loistavat koiruuksien ulkona pidolle mikä osaltaan niiden hermoja rauhoittaa, ainakin pystiikset ovat huomattavasti tasapainoisempia ja onnellisempia jos saavat olla ulkona kuin se että viettäsivät päivät sisätiloihin suljettuna. Siltikin, vaikka ne tekevät tismalleen samaa hommaa ovatpa sitten ulkona tai sisällä: nukkuvat. Sikeästi. Tai vielä sikeämmin :o 

Ja Hip pienikin on MAANNUT tarhassa lähes 24/7. Mutta paino sanalla maannut. Tarhalla kokoa n 600 neliötä ja koira makaavat pienissä kuopissa - vaihtavat vain kuoppia välillä keskenään. Niin ja Hip makaa sateella kopissa.

Että niin vaikea on tällainen "työkoira" kotona. No, myönnetään - Hipardin hermot on vertaansa vailla. Aivan käsittämättömän vahvahermoinen ja tervepäinen koira. En olisi ikinä uskonut saavani yhtä hyvää koiraa kuin mitä meidän Roosa on. en saanutkaan - sain vielä paremman :)

Tunnustetaan - täysin toimeton ei Hip ole ollut. Se on saanut aikaan tämän:

Ai minkä? No bongaa Hip niin tiedät ;)

Viikon ns "agit" takana ja.... no olisi kyllä voinut oikeastaan jättää tekemättä. Tiistai oli ihan persiistä - en ymmärrä mikä mut sai tönöttämään kentälle kylmyydessä ja vesisateessa? Hipardikin oli melko alavireinen - paineistui varmaan mun väsymyksestä ja vittuunnuksesta ja siksi reagoi tavallistakin voimakkaammin "tuhmiin koiriin" ;) Hip ressu kun ei kestä sitä et "tuhmeliinit" treenaa ts. sitä et kun toiset ohjaajat komentavat koiraan. Hipiä itseään kun ei tietenkään koskaan tarvitse komentaa kun se on aina niin fiksu ja asiallinen ;) NOT.

Ja sit mua vitutti kun oltiin niin alavireisiä mikä taas laski virettä lisää... ja en jaksanut tehä yhtään mitään ja en takuulla mee enää ikinä treenaamaan treenaamattomuutta jos sataa.

Keskiviikkona olikin hyvä päivä - aurinko paistoi ja muutenkin kun oli tullut hyviä uutisia. Lähdin illaksi aikaa tappamaan ja moikkaamaan kavereita Walatin kentälle. Hip oli innoissaan - vaikkakin, myös Walatin kentälle oli ilmaantunut tuhma koira. Arja kun kovisteli Roosaa niin Hippa-Liisa oli taas sitä mieltä että voi ei... mistä näitä tuhmeliineja oikein tulee - Peace & Love - Hippi, mikä Hippi ;p Hepardi pääsi treenaamaan hiukka putkea ja sylivekkiä ja puolivalssia. Ja oli taas niiiiiiiiiin iloinen :)

Illan kruunasi Teegan kyylääminen sekä metsälenkki Katan ja Takun kanssa.

Tiistaina taas Herwoodiin treenailemaan, Tanja oli tuonut Koposen Rissen 3-luokan (?) kisaradan. Mun EI pitänyt ottaa kuin vähän esteitä, mutta pakko se oli joitakin ohjauksiakin kokeilla. Harmitti ihan simona kun ei pääse liikkumaan - ko. rata tuntui niin kivalta "päästely" radalta. ei tod mikään vaikea ja hurjan pitkät estevälit -MUTTA... muutamia tosi herkullisia kohtia joissa pääsi vähän "kikkailemaan ja elvistelemään" :)

Eka rata 1-17. Koska kaikkea ei voi tehdä, otin Hipin kanssa 4-11 välin. (piti kyllä ottaa vain 9:n asti mutta kun kerta sujui, niin tuumin et antaa mennä vaan) Sen verran armahdin itseäni että jätin Hipardin puomin nousu päähän varttuumaan ja ite meni laskupäähän jo valmiiksi - Teleportaatio ohjausta, mutta se sallittakoon näissä poikkeusolosuhteissa.

Olin kuvitteellisesti siis ohjannut puomin oikealta ja käänsin koiran edestä aidalle numero 5 - siinnä leikkaus ja kääntyi siis lähes ilmaiseksi pituudelle. Kepit haki tietty hienosti ja pujottelun aikana layeroin sekä pituuden että aidan nro 5/9 joten putkeen 8 vetämällä. Miten tää voi olla näin helppoa?? No siten kun on super pätevä pieni Hipardi ohjattavana :)))

Jatkettiin putkista putkiin ja ne meni kuin vettä vaan - sit kunto ohjaajalla alkoi pettää ja A:lle ohjaus muuttui Hipardin silmissä jaakotukseksi puomille.

Otin myös loppua 13-17 oli hankala kun olisi pitänyt pystyä liikkumaan. Okseri tahtoi hypätä näin "liian" tiukasti leikkaukseni voimasta. Loppu suora kuitenkin hyvä - suoritti sarjan puhtaasi ja harkitsevasti. Ei vilkuillut sivuille.

Sit sama toistepäin - 51-67. Otin alkua 51- 56. Alku hyvä, otin vastaan 52-53 välistä. Okserilla olin hiukan edessä ja rimaa alas. 54 oli hankala kun ei tuo liikkuminen sujunut. Toinen tekemämme harkka oli 59-64. Lähetin Hipin kyllä 58 putkeenkin jotta saa vauhtia peliin, mutta olin siis jo Teleportoinut itseni hyviin asemiin 59 aidalle ;) Tosi helposti 60 putkeen ja pujottelulle takaa kiertoon. Pituutta tahtoi tulla herkästi vinosta, mutta kun ohjaus pelitti, pelitti pituuskin. Lopetus puomille jolla koitin palkata pallolla eteenpäin. Paino sanalla koitin, koska mä jään niin jälkeen että eihän mun heitot riitä mihinkään ja taaksepäin palkkaukseksi meni siis se(kin) :/

Alkaa olla tosi hankalaa tämä treenaaminen kyllä jo - pelkkiä esteitäkin tai esim. tollasta loppu suoraa on hankala ottaa kun mun pitäisi aina etukäteen "miinoittaa" kenttä leluilla kun en kertakaikkiaan enää vaan jaksa kiikuttaa joka lelua erikseen paikoilleen. Ja sit kun leluja on ympäriinsä joka puolella... no Hiphän lähtee ihan mihin suuntaan sattuu. Ja heittämällä toisaan... kun se on niin kaukana edessä että enhän mä millään kykene niin pitkiin heittoihin. :/ No, katotaan nyt. Ehkä vielä ensi viikolla treenaillaan - tai sitten ei.

Laiska ohjaaja on ollut koko loppu viikon niin naatti että on jäänyt Hipardin tokohehkutukset ihan väliin. Keskiviikkona vedettiin sateessa ja tuiskussa aivan _käsittämättömän_ loistavat treenit!!! Hip osasi kaiken, ihan kaiken, ja sen asenne oli kerrassaan loistava. (hmmm..... alkaa vaikuttaa pikku hiljaa siltä että Hip pienoinen onkin ns. "ääriolosuhteiden" koira :o Vrt Porvoon koe. Ja tämä sama pieni tyttönen ei siis 1,5 vuotta sitten voinut mennä märkään maahan istumaan... saati maahan)

Rankka ilta oli kyllä ohjaajalle - töistä suoraan luennolle pariksi tunniksi ja sieltä suoraan treeneihin. Ihana Riitta piti meille, kamalasta kelistä huolimatta, yksityistreenit. Ja voi pahus kun Riitta tuomaroi SM:missä - muuten olisi saanut mennä Hipardia ohjaamaan ko. geimiehin ;) Riitta nimittäin otti Hipardilla alkuun VOI ruudun ja.... voi että se oli upea!! Hip pinkaisi matkaan aivan mieletöntä vauhtia - toppauskin loistava, tosin ehti ruuduta jo takalaidasta ulos, mutta hienosti ohjautui oikein ruutuun :))) Että se osaa tän :))

Mun ja Hipin treenit aloitettiin tunnarilla, joka siis ekaa kertaa kotipihan ulkopuolella. Toki pihassa olin tehnyt tunnaria parissa eri kohtaa.

Ensin ihan samaan malliin kuin kotona - vieraat eteen ja oma taaemmaksi pidempään heinikkoon ja vein itse kaikki kapulat. Oma löytyi aikailematta ja vailla minkäänlaista epävarmuutta.

Toinen otos niin että Riitta vei oman - tässä kohtaa lähdössä epävarmuutta, eli tarvitsi 2 käskyä ennen kuin lähti liikkeelle. Oma löytyi vaivatta ja kaikin puolin hienoa työtä teki pieni.

Kolmannella otolla tehtiin koemainen tunnari - 8 vierasta kapulaa rivissä ja niissä nyt siis Riitan haju. Ja rivin jatkona oma. Tämä oli selvästi hiukan vaikeampi - Hip lähti skannaamaan isompaa aluetta eikä oikein meinannut uskoa että tehtävä on niin helppo. Vähän tökkäsi yhtä väärää - tulkitsisin epävarmuudeksi, jonka jälkeen nosti oman tyyliin "ei tää voi olla näin helppo mutta tää nyt haisee "mamille"".

Jatkettiin ohjatulla noudolla. Hiphän ei ole merkkiä treenannut, joten vahvistettiin sitä ensin. Tää oli helppo. Ja ihan muutaman toiston jälkeen Hip oivalsi myös sen että merkiltä lähdetään tietyssä suunnassa olevalle kapulalle :o Wooooooo..... koirani on nero :) Tosin, eipä tuo tieto sinänsä yllättänyt ;p

VOI luoksarin seisominen takapalkalla. Aivan tajuttoman hyvä toppi. Tehtiin 2 x ja molemmat kerrat yhtä hyviä. Lähtee nopsaan liikkeelle ja pysähtyy hienosti :)

VOI-kaket. Nää ei ihan täydelliset - otti häiriötä Riitasta, mutta hyvät kuitenkin.

Lopuksi ruutua. Otti häiriötä Riitasta ja tarvitsi lisäkäskyn liikkeelle lähtöön. Muutoin aivan mielettömän hieno suoritus.

Super hyvät treenit ja Hip oli huippu pätevä. Ainahan se hyvä on, mutta tänään se oli jotain paljon enemmän. Ehkä sillä sittenkin on se "tokogeenikin" :o

Tiistai-iltana käytiin Katan kanssa hiukka treenailemassa, Hipardi otti hiukan kepittelyjä ja luoksaria.

Luoksarit ihan ok, valuu, mutta luokse tulo vauhti on niin kova että en mä oikein usko että siitä vauhdista sen nopeammin edes pystyisi pysähtymään. Selvästi oivaltanut asian.

Agiliitopuolella siis kepittelyä - fiilis pohjalta, ei oikein sitten kuitenkaan huvittanut tehdä mitään joten päädyin treenaamaan avokulmaan lähetystä. Loppui vaan tila kesken - about 40m päästä avokulmaan (ja ei siis välillä suoritettavia esteitä) sukelsi Hipardi. Sen kauempaa ei päässyt kokeilemaan kun tuli oja ja naapurin raja vastaan.
Hip tosin "bluffasi" tuossa avokulmassa... se ei mene "suoraan" sisälle avokulmaan vaan pitkältä matkalta (yli 20m) lähetettynä mokomakin ryökäle lähtee kaartamaan -tekemään banaania/flankkia ja hakeutuu näin pujotteluun "sivusta" sisälle (siis oikein, mutta ei "suoraan 1 väliin vaan niin et "pujottelee" joka kepin) . Eli samaa homma kuin sen ruudun kanssa - pullistaa, pullistaa ja lopulta päätyi ruudun taakse tai sivusta sisään.

No, moinen käytös nyt tuskin on vakava virhe - harvemmin tarttee kisaradalla 30 metrin päästä koiraa pujottelun avokulmaan lähettää :) Mutta tulipahan kokeiltua kun ei jaksanut/viitsinyt tehä muutakaan. (vitsit mä olen PRO treenaaja ;o)

nimittäin tuNNarin - eikä tunaria :o Maanantaina tein Hipsulle 2x tunnarin, niin että vieraat ruohossa ja oma niiden takna mutta ei kaukana, eikä mitenkään erityisen jemmattuna. JA Hip ei nähnyt kuin kapuloita vietiin - pistin kapulat valmiiksi ja hain vasta sit Hepardin.

Ekalla kerralla Hip saknnasi melkoisesti sivusuunnassa mutta löysi kapulat lopulta eikä hermostunut yhtään. Lähes välittömästi nosti oman - MUTTA tiputti sen ja meni etsimään selvemmästä heinikosta :o Välillä palasi oman luokse ja nosti sen - ihan kuin se ei olisi uskonut että oma oli niin helposti löydettävissä. Lopulta se tiputti oman pitkään heinikkoon ja kun nosti sen sieltä "löydettyään" palautti kapulan tuhatta ja sataa.

Toisella otolla löysi kapulat ylipäätänsä nopeammin (käytti luultavasti tässä näköaistia) mutta oman kohdalla lähes identtistä käytöstä: nosti heti, ei välittänyt vieraista mutta ei jotenkin vaan "usko" että se on se oma kun kerta oli näkyvillä.

Kop-kop.... uskallanko? en.  uskallanpas. enpäs. juupas.... no, antaa mennä.... sanotaan nyt sitten: hyvältä näyttää :o (ja jään odottamaan huomista takaiskua tämän asian kanssa... nyt Katan ja Takun kanssa reenailemaan ;)))

Keskiviikkona aamutreeninä hiukka luoksaria pihassa, sujui hyvin. Ja lisäksi tunnaria "vanhan kaavan" mukaan. Tunnarissa Hipardi esitti jotain tosi outoa (tai no, Hipin ollessa kyseessä - ihan normaalia ;p) Se lähti innokkaasti kapuloille, oma oli aika vaikeassa paikassa joten joutui sitä tosissaan etsimään. ei hermostunut missään vaiheessa, ei edes töykkinyt vääriä ja löytyi se omakin sitten. Hip nostaa oman, ja... Häipyy sen kanssa :o :o Se lähti ihan eri suuntaan, pudotti kapulan ja nuuski maata. Löysi sieltä kai jotain syötävää. Sitten se nosti oman kapulan ja palautti sen...

No palkkasin tästä vaikken ollut ihan varma oliko enää syytä -> yhdistikö palautuksen siihen että toi juuri ko. kapulan vai kapulan tuntiin ylipäätänsä?

otin uudestaan vaikka hirvitti ihan hillittömästi... mitä jos taas menee pieleen? Taas hiuakn samanlainen toiminto: etsi oman mutta pudotti sen ja haisteli vielä jotain muuta. Ja sit vasta lähti palauttamaan. Nyt ei kuitenaan lähtenyt ihan eri suuntaan syömään mitään nameja.

Lopuksi treenailtiin puomin takaa kiertoja ja hyvinpä tuo tuntui homman ostavan. :)

Illalla käytiin Korkkiksella lenkkeilemässä ja Walatin kentällä tsiigailemassa Teegistä ja Takkua. Teegis on kyllä super taitava ja Venla ohjaa niin hienosti: rauhallisesti ja eleettömästi - antaa Teegan tehdä rauhassa töitä.

Hipardi pääsi sivussa treenailemaan keinun takaa kiertoja - hyvin sujui ja ihan pientä radan pätkääkin. Ja... alkaa pikku hiljaa tuntua siltä että Hip osaa kepit, sillä... no, otin oheista kuviota ja itse tosiaan jäin tuonne pujottelun ja putken väliin - ehtimättä lainkaan liikkua pujottelun sisään menoa kohden. Annoin hipille aitojen välissä käskyn kepit ja... no sit se niin kuin meni kepit :) Taitava, taitava pikku penneli :)))))


Torstaina tehtiin vain pari tunnaria, nyt ei mitään sooloilua palautuksissa. Jonkun verran kyl nyt puree kapulaa, mutta vieraat ei kiinnosta pätkän vertaa. :)

Illalla käytiin katselemassa paimennusta - ja hui että on Viljo jo taitava pieni poika :o :o Ja Spotin esitykset nyt taas oli ihan omaa luokkaansa. Hipardille noi ryhmätreenit paimennuksessa ei sovi sitten alkuunkaan (Hip ei siis treenannut, oli vain hetken katselemassa) se ei voi kestää sitä että "tuhmeliinit" paimentaa (ei kestä sitä kun ohjaajat joutuu painostamaan koiraa) Sit kun paikalla oli vain Spot ja lampaat niin voi että kun olisi niin tehnyt mieli mennä katsomaan. Mut tätähän se tekee jopa agissakin: Hip ei ymmärrä miksi ihmiset raivoavat. Peace and Love on Hipin motto (no mikäs muu se sit voisi muka olla ;o)