Travolta on charmantti jätkä mutta tässä agilityssä hän ei kyllä passaa mun esikuvaksi ei sitten millään.

Lauantaina treenattiin Teron johdolla - jälleen kerran ja jumalaare... taas se tahtoo kosahtaa valssaamiseen. Ku ei niin ei, niin ei. Tultiin sit yhteistuumin siihen tulokseen että turha tässä on turpiinsa ottaa kerta toisensa jälkeen - Hip ei vaan jostain syystä joko "osta" valsseja ja/tai ne eivät vaan yksinkertaisesti sovi minulle. Oli niin tai näin niin lopputulos on että se että käytettävissä olevat resurssit huomioiden ei näin kannata jatkaa vaan tehdään asiat jotenkin toisin. (nyt jos joku lukijoista - hei äiti - pohtii perusohjaus diibadaabaa, niin... no, minä tunnen koirani ja itseni ja meille valssi ei vaan ole perusohjausta vaan nimenomaan sitä tähtitiedettä . Ei tuu mitään mistään jos mun pitää muka valssin aikana miettiä että toinen jalka näin ja toinen näin, pidä kädet tarkalleen tietyssä asennossa ja kulmassa koska muuten saat koiran joko syliin tai Albaniaan, yms. yms. Valssissa itsessään ei ohjauksena siis mielestäni mitään vikaa ole, mulle - meille -perusohjaus nyt vaan on jotain ihan muuta kuin valssit)

Sunnuntaina kipaistiin kisailemassa Hyvinkäällä ja "pojat" tietenkin mukana Cheerleadereina :) Ja Osmohan oli tietysti tässä(kin) hommassa überpätevä (äitinsä poika ;)) ja IhQ :)

Hipardikin oli IhQ, samoin radat. Ja saatiin me oikein tuloksetkin - eikä suinkaan ihan mitä tahansa tuloksia vaan peräti 26.42 sekä mahtavat 46.56 :o :o Mieletöntä!!! Meidän ekat yliaika tulokset, eikä niissäkään säästelty sillä ratavirheet olivat ekalta radalta 15 ja toiselta 20 :) :) :) No joo, oikeasti radat meni ihan kivasti - siis ei nyt sillee loistavasti, mutta noin niin kuin ehjät suoritukset eikä mun pakka levinnyt heti jos jotain hiukan odottamatonta tapahtui. Ekan radan virheet koostui pujottelusta: väärin sisään (olisi pitänyt tajuta jarruttaa, en tajunnut ja Hip hyppäsi lähes suoraan 2 väliin) ja sit jostain syystä peräti 2 x viimeisen välin pujottelematta jättäminen. Eli kepeillä oltiin ihan koko rahan edestä, ihan kuten treeneissä ja se oli hyvä juttu se. Lopussa napsahti vielä yksi rima alas kun jätin linjaamatta Hipin oikein :/ Se vähän nyppii, mutta ei voi mitn.

Jälkimmäiseltä radalla toistin ekan radan virheen: annoin hypätä 2 väliin. Sit tuli kielto seuraavalta esteeltä ja pari rimaa alas joissa toisessa tosi paha liukastuminen  :(((( Mut mun vika se oli. No, koska oli virheitä alla keinulle ja puomille mentäessä, niin tokihan käytimme tilaisuuden hyväksi ja treenasimme kontakteja (hyi, hyi, kisoissa treenaamassa ;P Kyllä vain! ) Tietty jos ois ollut oikeen fiksu, niin olisi sit vetänyt esim. vikasta aidasta ohitse niin olisi saanut tulokseksi HYL - se olisi näyttänyt tuloslistalla armeliaammalta kuin tuo 46 ja risat :D Mutta koska mä itse tiedän totuuden ja niin, treenasimme myös sitä viimeistä aitaa, niin enpä ottanut tahallista HYLlyä.

Tiistaina liidettiin -TAAS - Teron opissa. Nyt valssittomana, tai siis melkein valssittomana - kyl mä edelleen valsseja käytän, mutta vain niissä kohdin missä se meille sopii. Aivo nystyrät joutui koetukselle - koutsillakin- linjoja pähkäilessä, mutta Hip kulki niin upeasti ja ohjaus tuntui niin hyvältä ja luonnolliselta että ei jäänyt epäselvyyttä siitä miten tätä hommaa nyt sit viedään eteenpäin. Harmillisesti treeniaika tuntui tällä kertaa loppuvan ihan kesken - olisi tehnyt mieli treenata enemmänkin (pitkästä aikaa), mutta perjantaina sitten... Perjantaina jatketaan Teron valvovan silmän alla hyvässä seurassa :)

Ho-ho, kaiken tohinan ja vaaleanpunaista hattaraa täynnä olevan vauva-arjen pyörteissä ei näköjään inspiraatio tahdo riittää treeniblogin päivittämiseen : / Noo... eipä tässä nyt niin ihmeesti ole päivitettävääkään ollut - vaikka treenattu on kyllä jonkin verran - treenien aiheet kun ovat toistaneet itseään melkoisesti. Ts. sitä valssin syvintä olemustahan tässä on siis Teron johdolla viime aikoina etsitty useampaankin otteeseen.  Varsinkin kun eräänkin kerran unohdin kesken treenin tyystin sen että mites se valssi nyt sitten tehtiinkään :o :o Ja tämä tarina on aivan tosi - saattaa kyllä hyvinkin olla että tuolla kertaa mulla oli mielessä vähän muitakin juttuja kuin agiliito (hyi minä, mutta minkäs teet - näin vaan välillä käy :( )

Tällä viikolla olikin pitkästä aikaa taas täysin "ohjaamattomat" treenit ja käytin treeniaikani fiilistelyyn teemana valssit (kas kummaa), jaakotus ja viskileikkaus, tarkkasilmäisen Johannan toimiessa oivana apuna. No, fiilistely tuotti seuraavanlaisia tuntemuksia: linjat, liike, tilaa ja paine pois! Kaikki paine pois ihan tyystin, Hip ei kestä "huutamista" - ei edes silloin kun ei konkreettisesti huudeta.  Vielä kun saisin tämän siirrettyä teoriasta käytäntöönkin joskus... ei muuta kuin treeniä ja mielikuvia vaan lisää.

Merkille pistettävää oli myös se että puomin nousuun liitetty paine aiheuttaa alastulon repeämistä. Täytyy siis funtsia tätä(kin) asiaa.

Huomenna taas mitä todennäköisimmin valssien pariin kun treenataan jälleen Teron johdolla :) Ja sunnuntaina olisi tarkoitus käydä Hyvinkäällä kisaamassa - saas nähdä kuinka monen esteen jälkeen päädytään radalta ulos.

Treenien ja liidon suhteen tunnelmat überpositiiviset vaikka tekemistä ja vastoinkäymisiä tuntuu riittävän. Treenien ulkopuolella sen sijaan tuli hyvä muistutus siitä että ikävä kyllä maailmaan todellakin mahtuu myös pahoja ihmisiä :( No mutta... ainakaan ei tarvitse todeta että huhuu, se on kateus joka puhuu, vaan että puhujana on silkka pahuus ja ilkeys.

Tulta päin!

Ja jottei tarvitse päättää noihin tunnelmiin, niin loppuun vielä:

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin

Sunnuntaina käytiin treenailemassa tekniikkaa - ohjelmassa valssit (liikkuva & ennakoiva), jaakotus, sylivekki ja leikkaus. Ja... ilokseni sain huomata että A+B=C toimi: Hip vastasi siihen hetkessä ja täysin odotusteni mukaisesti.

Tiistaina jatkettiin samalla teemalla Teron koutsauksessa, nyt radan merkeissä, ja... homma pelittää :) Oltiin ihan sika hyviä ja Hip tuntui todella hyvältä käteen.  Treenien lomassa tuli ajatuksia päähän niin pujottleusta kuin lähtötilanteistakin - paineesta ja pakotteista. Että ei muuta kuin treeniä lisää - mut valssit oli tosi PRO:t :) niin ja "hipatus" toimi just eikä melkein myös keskellä rataa, kovasta vauhdista tehtynä :) Hyvä me!

Päivityskimaraa... lauantaina käytiin Hyvinkäällä kisaamassa 2 starttia piiiiiiiiiiiitkän tauon jälkeen (lokakuun alussa viimeksi kisattu) Eka rata tuntui kivalta - Hip liukastui ja putosi puomilta :( Mutta muuten ihan hyvä veto viimeiselle aidalle saakka. Sit menin mömmöilemään ja sain Hipin vikasta aidasta ohi ja hyppäämään takaisinpäin. Toisella radalla tuli läpi ihmisnuolesta 3 esteen jälkeen - törmäsi muhun ja sen jälkeen alkoi pakka levitä vääjäämättömästi mistä seurauksena tietenkin HYL ja muutenkin huono veto.

Sunnuntaina treenattiin taas Teron johdolla. Radan alkuun sain todella hyvän kisadraivin ja mentiin ihan tappo meiningillä, sit mä tein jonkun hölmön virheen jossain helpossa kohtaa :/ Pääasiassa päädyttiin hinkuttamaan U-käännöstä ja valssia joita en taaskaan saanut toimimaan toivomallani tavalla :( Keskustelua käytiin kera Teron ja Minnan, mutta päätös jäi vielä asteelle: "treenattava on (mutta miten?)".

Tiistaina treenaamassa Minnan ja Johannan kanssa "pentutreeniä".  Eka harkka onnistui superisti. Toinen harkka tuotti tuskaa... yllätys yllätys, valssien osalta :/ Liikkuvat valssit oli ok, välillä jopa ihan superieta, mutta ennakoiva...plääh... ja sit sama kohta jaakotuksella tehtynä oli "pala kaakkua". Eli treenattiin ennakoivia valsseja.

Keskiviikkona kutsui T-Toko päivä. Ennen tokoiluja kävin treenamassa valsseja - sekä liikkuvai että ennakoivia - meni yhtä hyvin kuin tiistainakin, mutta tuntui silti että jotain puuttuu kokonaisuudesta. Toko-treenien lomassa tuli treenailtua, yllätys, yllätys, agilityä lisää ja juteltua henkeviä sekä Jukan että Peten kanssa. Taas tuli hurjasti selkeyttä omiin ajatuksiin :)

Tokoiluissa keskityttiin lähinnä leikkimiseen, ruutua otettiin hiukan, samoin seuraamista. Ne meni kuten odottaa saattoi puolen vuoden treenitauon jälkeen... ihan tyytyväinen olin. Nouto oli huippu tauosta huolimatta :) Hip niiiiiin osaa sen :) Merkkiä tehtiin myös, taisi olla Hipin elämän 4-5 merkki treeni, joten siihen nähden meni tosi hienosti :)

Matkalla kotiin pähkin ja pähkin edelleen tuota valssi asiaa - ja yleensäkin Hipin reagointia ohjaukseen... Ja lopulta koin valaistumisen siitä mikä siinnä on se perimmäinen syy ja ongelma, ja sen oivallettuani oli mulla kristallin kirkkaana mielessä mitä teen, miten ja miksi :) Kyllä agility on kivaa :)

Kun ei kera häävalssiakaan vedetty aikoinaan, niin kai siitä johtuu ettei tanssiin taivu tämä ohjaaja vieläkään :o Mut siitä kohta lisää...

Aloitetaan Teron treeneistä. Sunnuntaina kipaistiin "nurkan takana" Nokialla "tehotiimin" kera Teron opissa. Rata ei ollut ihan vaikeimmasta päästä, mutta sitäkin viheliäisempi. ARGH! Happi loppui ja pyörrytti. Ja pyöritti :) Ei järin hyvin sujuneet -vielä- ne mun pyöritykset, mutta positiivista oli että niitä koitin tehdä - vaikka välillä menikin pitkäksi. Ja osa pyörityksistä sujui tosi mallikkaasti kuiteskin :) Vaikeinta oli hahmottaa - jälleen kerran - ne Hipardin ohjaukseen parhaiten sopivat linjat, Hipin linjat oli ok, mutta ne omat linjat... :( Se on kyllä vaikeaa hahmottaa rata kokonaisuudessaan Hipardin kanssa. Onneksi Terolla on hyvin "silmää" niidenkin asioiden hahmottamiseen, toivotaan että taito tarttuu.

Tiistaina taas Nokialle, toisen nurkan taakse ;) "Omissa" treeneissä päädyin hinkuttamaan twistiä, ja twistiä, ja twistiä ja... no, ymmärtänette pointin :/ Aikani sitä hinkutettuani tulin tulokseen että jaahas - tää twisti hommeli taitaa kuulua ryhmään "nähty ja koettu" :( SLP:n kanssa twistit oli tosi ok ja Hipardikin ne osaa eikä hommassa ole mitään vaikeaa silloin kun se tehdään ilman vauhtia ja max 2-3 esteen takaa. Mutta keskellä rataa, täydestä vauhdista... morjes. Jos ohjaus ei osu aivan nappiin niin rima kolisee.

Siinnä mietin että ei jumalaare... mä olen tätä twisti hommaa tässä nyt jokusen vuoden treenaillut enemmän tai vähemmän aktiivisesti mutta ei, homma ei vaan pelitä Hipardin kanssa. Multa yksinkertaisesti loppuu kapasiteetti kesken. Eli suomeksi: liikaa liikkuvia osia. Joten, kaksi vaihtoehtoa: joko koittaa kouluttaa Hipiltä pois häiriöherkkyyttä twistissä - tai tehdä jotain muuta. Kalkuloin käytettävissä olevia resursseja = aika, mielenkiinto, koiran fyysiset resurssit, omat fyysiset resurssit ja vitutuksen aste, ja tulin siihen tulokseen että Hipardin (lisä)kouluttamista tässä asiassa puoltaa vain ja ainoastaan yksi seikka: koiran fyysiset resurssit. Muut käytettävissä olevat voimavarat ovat hurjasti pakkasen puolella. Eli... tehdään muuta.

Ja sit mä tein. Fiilistelin aikani Hipin kanssa ja yhteinen sävel aiheeseen "miten tehdään twisti twistaamatta" alkoi muodostua sangen nopeasti. Ja näin syntyi "hipatus" ;) (nimi tulee siitä kun Minna ihmetteli että miten ihmeessä Hip voi hypätä puhtaasti kun ohjausta vaikeutetaan -> "hipatus" on periaatteessa koiralle vaikeampi kuin twisti. No Hip on Hip ;) Maija ehdotti nimeksi "jive", mutta sen tyrmäsin - ei mitään tanssi nimisiä ohjauksia mulle, kiitos ;))

Ryhmä treeneissä Minna yritti pakottaa mua twistaamaan. Ja kyl mä sellasen "semitwistin" väänsinkin, eli hipatus yhdistettynä valssiin ;) Minna väitti sitä twistiksi, mutta ei se ole ;) Eikä oikeastaan olekaan, sillä hipatuksessa ei kuitenkaan saanut samanlaista oman etumatkan lisäämisen hyötyä kuin twistissä olisi saanut.  Mutta... näillä mennään. Jos vaihtoehtoina on ohjaus jossa ei saa ihan riittävästi etumatkaa vs. pudonnut rima, niin ehkä mä kuitenkin valitsen ton hienoisen jälkeen jäämisen.

Ainakin toistaiseksi ;P Kiitos Minna ja Maija loistavasta seurasta ja hauskasta illasta! Ei ollut edes löysiä lapasia :D

Muistoja

Roosa & Hip - kaksi täydellistä

Tässä surullisten uutisten lomassa treenailtiin Hipardin kera sekä Stenbergin Heinin ja Pehkosen Samun johdolla - todella loistavat olivat kummankin kouluttajan treenit jälleen kerran ja paljon tuli taas ajateltavaa. (sit kun vielä muistaisi että mitä.... heh)

Eilen pyörähdettiin "Joulutreeniessä", siis ei mitään sen kummempaa kuin että viimeiset treenit ennen aattoa (mutta ei suinkaan viimeiset tämän vuoden puolella) ja treeniseurana tällä kertaa Maija ja Sanna. Oli kyllä huippu hauska ilta loistavassa seurassa! Muista en tietenkään tiedä, mutta meillä oli Hipiäisen kanssa super hauskaa vaikka... ne valssit... voi venäjä sentään. Mutta, mutta... henkarin, viinilasin ja löysien lapasten avulla kai sekin saatiin pelittämään (tai sit se oli se kun Maija sanoi että teen ihan eri valssin "treenatessa" kuin radalla). Lisäksi hokasin, että mulla myöhästyy ohjaus kontaktien jälkeen :/ :/ Ei ihme siis että on se kontaktien jälkeinen elämä monesti yhtä tuskaa...

Maija oli tuonut hauskat radat - joista tosin hinkutin vain ekaa kun jäi aina vaan hampaan koloon (ts. aina kun sai ne heikot kohdat korjattua, tuli virhe jossain muualla. Pläääh...) Mutta....

Lopussa kiitos seisoi!!! Jäimme treenaamaan Sannan kanssa vielä hiukan ekstraa mutta edelleen epäonni vainosi. Tsekkasin kellosta että meillä on minuutti rata-aikaa jäljellä.... ei ois jaksanut enää, mutta luonot ei antanut periksi - pakko koittaa vielä kerran, ja...

ME TEHTIIN NOLLA!!!!! Eikä mitä tahansa räkäistä kankinollaa vaan LOISTAVA nolla!!! Aivan täydellinen suoritus :) :) Okei, tämä "nolla" tuli siis treeneissä ja "vain" 16 esteen radalla (jota oli hinkutettu 3x15min siihen mennessä...) mutta silti: täydellisen ehjä suoritus piiiiiiiiiiitkään, piiiiiiiiitkään aikaan. Ja plussana vielä se, että se todellakin oli EHJÄ - ei mitään paikattavaa. Ja sairaan nopea tietenkin myös :) Kyllä oli mukava lähteä Joulun viettoon näistä treeneistä!

Kiitos Sannalle ja Maijalle hyvästä seurasta ja viiltävistä analyyseistä ;)

Ensiksi kiitos kaikille teille jotka olette osanottonne menetyksestäni esittäneet ja myötäeläneet surussani. Kyllä se on lohduttanut. Joka päivähän se Roosa on mielessä, enkä siitä osaa puhua menneessä aikamuodossa. Roosan menetys tapahtui niin nopeasti kuitenkin että vasta nyt sen oikeastaan tajuaa. Tuntui äärettömän pahalta ja väärältä laittaa pois Roosan hihna ja ruokakippo - eihän niin voi tehdä, nehän on Roosan! Mistä Roosa sitten syö? Kunnes tajusin... Roosa ei tarvitse enää ruokakippoa eikä hihnaa. Välillä Hip nukkuu Roosan tuolissa ja hätkähdän tajutessani ettei se olekaan Roosa joka siinnä nukkuu, ja toissa iltana... ihan oikeasti olin näkevinäni ja kuulevinani Roosan könyävän olohuoneeseen päämääränään sohva ja rapsuttelut... mutta kun katsoin tarkemmin... se olikin Hip.

Kyllä näitä hetkiä tulee, varmaan vielä pitkään. Niin Roosasta kuin Wilmastakin.

Aivan. Surulliset uutiset eivät valitettavasti loppuneet Roosaan tämän vuoden osalta. 13.12. starttasi taivaallisille agilitykentille takavuosien kisakumppanini novascotiannoutaja Wilma. Vaikkei Wilma oma koirani ollutkaan, oli minulla pitkä ja vaiherikas historia sen kanssa. Olen Wilmalle ikuisesti kiitollinen kaikesta siitä mitä se minulle antoi ja opetti. Ja Kirsille siitä että luotti tämän upean koiran minun käsiini. Tykitä lujaa Wilma! Tykitä!

Huomenna haen Roosan kotiin.

23.1.1996
Lähes kuin plussapalloja, Viivi ponnistelee pentuja maailmaan. Yksi pennuista on eloton, mikä on tietenkin hirvittävän surullista. Mutta eläviä pentuja on jo aika läjä - ja lisää tulossa. Viimein Viivin ponnistelu on päättynyt: 9 elävää pentua! Mikä saavutus, niin hieno tyttö.
Samassa kirkas lapsen ääni hihkaisee: "Isi! Tämä elää vielä!"

10 elävää pentua ja väsynyt, mutta silmin nähden suoritukseensa äärimmäisen tyytyväinen emo.

30.11.2007
Pidän Roosan päätä sylissäni. Sen hengitys on hidasta ja vaivalloista. Sen silmät ovat lasittuneet. Se ei enää pidä kiinni elämästä. Se ei enää edes tunnu Roosalta, vaan joltakin... joltakin kuorelta. Liikkumaton ruumis tuntuu käteenkin niin kovin kylmältä.

"Ei näin! Ei nyt! Ei tällä tavoin!" Tiesin, että Roosan aika oli lopussa. Menettäisin sen. Mutta hitto vieköön en kyllä anna sen tapahtua näin jos pystyn jotenkin asiaan vaikuttamaan. Mä en anna Roosan kuolla syliini näin. En.

Ja kaiken sen surun, pelon, kauhun keskellä taistelin. Ja vaadin Roosaakin taistelemaan. Näin tämä taru ei tulisi loppumaan - ei todellakaan. Me ollaan voitettu pahempiakin vastoinkäymisiä kuin yksi pahuksen viikatemies.

Ja me voitettiin. Roosa voitti.

Toki tiesin, että siitä päivästä lähtien jokainen päivä piti voittaa uudestaan. "Kyse on viikoista, korkeintaan kuukausista" sanoi eläinlääkäri.

Niitä viikkoja tuli 105. 24 kuukautta.

9.12.2009
Kahdelta käymme noutamassa Roosan kanssa päivän postit. Se haistelee ja mennä tössyttää tyylilleen uskollisena. Tuntuu nauttivan kuivasta kelistä. Neljän maissa hätistelen sitä pois jääkaapin edestä ja se siirtyy sohvalle makaamaan.Viideltä on Roosan ruoka aika. Kuulo ja vauhti tuntuu aina palautuvan kun ruuasta on kyse - ja nytkin se pinkaisee kupilleen kuin aropupu.

Klo 18.10 Roosa putoaa keittiön lattialle. Koitan nostaa sitä. Ei nouse. Kannan sen patjalleen, pois kylmältä lattialta. Silitän sitä hiljaa. Roosa nousee ja kävelee tarkistamaan ruokakuppinsa. Valitsen eläinlääkärin numeron.

Roosa kävelee keittiössä. "Milloin haluaisitte tulla?" kysyy hoitaja. Roosa lysähtää pöydän alle. "Nyt." vastaan hoitajan kysymykseen.

Matkalla Toijalaan Roosa nousee autossa istumaan aina kun vauhti hiljenee. Niin Roosamaista - se tarkkailee reittiä. Perillä se istuu auton perässä tarkkana kuin tikka, mutta seisomaan ei nouse. Silittelen sitä hetken ennen kuin kannan sen sisälle.

Pääsemme vastaanotto huoneeseen välittömästi. Lasken Roosan lattialle ja se lähtee uteliaana tutkimaan huonetta. Haistelee ja katselee. Silmät välkkyvät innostuneesti. Se ei tunnu jännittävän mitään. ei läähätä, ei tärise, ei luimuile. Etsii nameja ja tulee luokseni rapsutettavaksi.Rauhoittavaa vastaan Roosa taistelee hetken ennen nukahtamista. Se hengittää hyvin hiljaa. Silittelen ja kerron kuinka taitava tyttö se onkaan. Kuinka hienosti kaikki menee. Juttelen oravista ja uimisesta.
Hoitaja kysyy voiko jalasta ajaa hieman karvaa kanyylin laiton helpottamiseksi. Tietysti voi. Ei tässä ole mihinkään näyttelyihin menossa.

Kello 19.33 eläinlääkäri toteaa ettei Roosan sydän lyö enää. Tiesin sen ilman lääkärin toteamustakin.

Hei-hei Roosa! Hyvää matkaa. Rakastan sinua aina.
-mamma -


Roosa ensimmäisissä kisoissaan kauan, kauan, kauan sitten. Ja koska ko. tapahtumasta on niin kauan aikaa, kerrottakoon että ei, Roosa ei ole suorittamassa tuota hyppyä väärään suuntaan - siihen ajanlaskun aikaan ei vain vielä ollut sähköisiä ajanottolaitteita ja oli vallan tavallista että lähtö ja maali hyppy oli sama. Pala agilitynhistoriaa teille tässä siis Roosan tarjoilemana.

Ooh you make me live
Whatever this world can give to me
It's you you're all I see
Ooo you make me live now honey
Ooo you make me live

Ooh you're the best friend that I ever had
I've been with you such a long time
You're my sunshine and I want you to know
That my feelings are true
I really love you
Oh you're my best friend

Ooo you make me live

Ooh I've been wandering round
But I still come back to you
In rain or shine
You've stood by me, girl
I'm happy, happy at home
You're my best friend

Ooo you make me live
Whenever this world is cruel to me
I got you to help me forgive
Ooo you make me live now honey
Ooo you make me live

You're the first one
When things turn out bad
You know I'll never be lonely
You're my only one
And I love the things
I really love the things that you do
You're my best friend

Ooo you make me live

I'm happy at home
You're my best friend
Oh ya
Oh you're my best friend
Ooo you make me live
You you're my best friend.

-John Deacon-

Tai pyörtynyt valssaaja, tai miten vaan ;) Tiistai oli überhanurista koko päivä aina Hepardin treenivuoroon saakka :( Mietinkin että kannattaako mennä lainkaan treenaamaan kun fiilis oli - sattuneista syistä, kaikkea muuta kuin aurinkoinen. Menin kuitenkin, vaikka - niiden "sattuneiden syiden" vuoksi vieläpä myöhästyttiinkin ja kaiken muun "hyvän" lisäksi iltaan mahtui myös semmonen piikki vitutus käyrään etten kyllä jaksanut vaivautua käyttäytymään järin korrekti. Ei vittu, kyllä vois jotkut hankkia sellaisen ihan omankin elämän... No mutta, kun päästiin Hepardin kanssa lähtöviivalle ja Teron oppiin jälleen kerran, niin johan siinnä murheet haihtui hetkeksi mielestä :)

Tänään väännettiin Hipardin kanssa valssia. Ei valsseja vaan valssia ;o Eli hinkutettiin pääsääntöisesti yhtä ainoata kohtaa radassa ja valssin ajoitusta, ajoitusta ja ajoitusta. Ja myös sitä valssin jälkeistä elämää. Tero jaksoi käsittämättömän kärsivällisesti toistaa sanaa "myöhässä" kerta toisensa perään, mutta lopulta juttu avautui :o :o Woot-Woot! Oppii se vanhakin koira ehkä uusia temppuja :) :)
Radan alku oli älyhauska ja siinnä pääsi ihan superisti hyödyntämään Hipardin loistavaakin loistavempaa takaa kiertoa - vielä kun älysin lisätä sylivekin putkea edeltävälle aidalle niin alku oli super makee eikä yhtään turhaa kaarrosta missään :)

Tajusin myös mikä valsseista palkkauksessa mulla mättää ja siihen asiaan pitääkin jatkossa kiinnittää tosi tarkasti huomiota. Ja tietenkin myös valssitekniikkaan, nyt kun taas ylipäätänsä niitä uskallan tehdä :)

Saatiin huomata sunnuntaina :( Oltiin "teho-tiimin" kanssa tilattu Tero taas kouluttamaan ja varattu treenipaikka uudelta Canis-Areenalta Lempäälän Sääksjärveltä. Ja... voi jeesus mikä pohja! :o Ensinnäkin aivan tautisen kova - ohut matto asfaltin päällä :o :o Sen lisäksi matto oli "paikoillaan" miten sattuu - siis ei mitenkään. Paikoin oli älyttömiä kupruja, paikoin taas mattokaistaleiden välissä useiden senttien rakoja tms. "hauskaa". Että näin. Suoraan sanottuna agilty käyttöön täysin sopimaton alusta - ja ihmettelen kovasti millä ammattitaidolla ja moraalilla ko. yritys mainostaa paikkaa agilityyn sopivaksi ja järjestää omia agility kursseja. (no pääasiassa aloittelijoille joita on helppo vedättää kun eivät reppanat vielä asioista tiedä :( )

No, nikottelun jälkeen uskaltauduttiin treenaamaan tämä yksi kerta ja Tero sorvasi rataa sellaiseksi ettei koirien linjat osuneet kupruihin ja railoihin. Ja itse koulutus oli - jälleen kerran, todella antoisaa. Mun omana teemana oli valssit, joita lykkäsin tilaisuuden tullen sinne sun tänne, myös kohtiin mihin ne eivät olleet optimaalinen ratkaisu - mutta tämä siis ihan siksi että niitä nyt halaun treenata. Ja jokunen suht hyvä valssi tulikin, tosin linjoissa edelleen hiukan hakua minkä seurauksena tahtoi tulla sit kielto valssin jälkeiseltä aidalta.

Toisena teemana, johon Tero mut pakotti, oli pyörittäminen. Minähän en pyöritä kun ei ne toimi ja olen niissä huono. Piste. Teron mieliksi suostuin yrittämään ja... kappas, kappas... joo, en mä niitä järin hyvin osaa, mutta toimiihan ne! Nyt kun sai fiksuja ohjeita ja pakotti itsensä ajattelemaan asiaa. Vaikka pyörityksessä Hipardin osuudesta olimmekin Teron kanssa eri mieltä hieman, auttoi keskustelu näkemään ja miettimään asiaa - ja sen avulla oivalsin itse mikä siinnä mättää ja miten treenaan asiaa niin että se ei ole mun logiikan ja johtoajatuksen vastainen ja voin hyödyntää Hipardin luonnollisia taipumuksia. Kiitos tosi paljon tästä hedelmällisestä keskustelusta! Agilitykoutsausta parhaimmillaan :)

Rytmitykset onnistui suht hyvin, vain muutama päälle ajo hätiköinnistä. Hyviä havaintoja tuli myös hallinnan suhteen. Kädet heijaa edelleen (kappas, kappas kun sitä on niin monta vuotta harjoitellut :/ ) valssien ajoitukset pissii edelleen ja pyöritykset... Mutta hei! En mä ole huono valsseissa enkä pyörityksissä. En vaan osaa niitä. Vielä.